Nelosjoukkueen leijonat ja lampaat - katse jo ensi kaudessa15.03.2020 Korona-epidemian vuoksi vajaaksi jäänyt kausi 2019-2020 oli Jokerien kannalta vaikea. Kauden aloitus, ja sen ensimmäiset 4 peliä, olivat ihan hyvää tekemistä ja jo siinä vaiheessa saatiin todeta, että keskinkertaisella pelillä ei tänä vuonna pisteitä otteluista oteta, vaikka se olisi viime vuonna vielä ollutkin mahdollista. Neljän ensimmäisen ottelun saldona 1 voitto, 1 tasapeli ja 2 tappiota. Pelattuihin peleihin ja jälkiviisaana myös sarjataulukkoa katsomalla voidaan todeta, että kausihan lähti Jokereilta ihan hyvin liikkeelle. Olihan me pelattu kuitenkin tasapeli lohkon voittajaa, BK-Bärsiä, vastaan! Tämän jälkeen kuitenkin Jokerien peli alkoi olla tahmeaa. Peli peliltä joukkue hakkasi päätä seinään saamatta kuitenkaan työlleen vastinetta. Joko vastustajat pelasivat vain joukkueemme hyvin ulos tilanteista, tai sitten joukkuemme pelasi, suoraan sanottuna, paskasti. Uskon, ettei joukkueen tuloksiin voi olla myöskään vaikuttamatta syyskaudella loukkaantuneiden Henkan ja Jannen pois jäänti rosterista. Myöskin Mikun lähteminen syyskaudella isompiin ympyröihin edustusjoukkueen matkaan jätti maalintekoon ja etenkin syöttövoimaan ison aukon. Kenenkään ei myöskään tule unohtaa Myltsin lähtöä, joka niin ikään siirtyi viime kauden jälkeen edustuksen matkaan. Isoja muutoksia on siis joukkueeseen tullut! Mietitäänhän hetki jo pelkästään näitä neljää herraa. Jokainen heistä oli hyökkääjä, pelasi isoja minuutteja ja myös pistesarake näytti useimmissa tapauksissa 10+, nyt Jokereiden tulisi paikata nuo aukot kesken kauden. Tämä muodostui loppuen lopuksi kauden kulmakiveksi, sillä tuota aukkoa ei valitettavasti paikatuksi saatu. Jokereiden pelaajista vain kaksi ylitti tuon maagisen 10 pisteen rajan tälläkaudella. Tämä kertoo jo aika paljon. Oikeastaan ainut, joka pelasi omalla tasollaan oli Jimi, mutta hän jäi valitettavan yksin kauden mittaan kun tutut kaverit ympäriltä katosi. Vaikka kyseessä onkin V-divari, niin yksin ei pitkälle kuitenkaan päästä. Kauden synkkyyteen on myös vaikuttanut varmasti käytössä ollut rosteri. Enkä nyt tarkoita pelaajien laatua, vaan sitä, että valitettavan moni oli kauden aikana pois sekä sarjapeleistä että pelejä edeltävästä torstain treenipelistä. Treenipelien tarkoituksena on kuitenkin käydä lävitse kuvioita ja ketjuja ennakkoon, ennen varsinaisia "isoja" sarjapelejä. Jokereilla on noin 20 miehen rosteri, mutta jos torstaina saadaan juuri ja juuri 2 kenttää jalkeille ja heistäkin vain 7 tulee seuraavan viikonlopun turnaukseen, niin on sanomattakin selvää ettei kuvioita voida harjoitella ja sarjapelit menevät enemmänkin pelailuksi. Tällä kaudella, kuten jo alkuun totesinkin, oli kyseessä erittäin tasainen lohko, ja tuollaiseen "pelailuun" ei olisi ollut varaa. Peli peliltä lopputulos oli ennalta arvattavissa, kun kaverilla oli selkeät raamit siitä, miten meitä vastaan kannattaa pelata. Vaikka useimmissa tapauksissa pidimmekin vastustajaa paremmin pallokontrollin itsellämme, tuli usein eteen kysymys "mitäs mä sitten teen?". Mitään sovittuja kuvioita ei pelikentällä ollut ja katsottiin vähän mitä kukin vierellä tekee. Tällaista peliä voidaan pelata sitten vanhempana, kun yhteistä pelihistoriaa on joukkueella enemmän kuin menneet 1-2 kautta, ja oikeasti kokemuksella tiedetään missä kaveri kentällä liikkuu. Tässä vaiheessa tuollaiseen ei ole kuitenkaan varaa. Päämäärä ensikaudelle onkin siis jo selvä: Muutetaan pelailu pelaamiseksi! Ettei tämä kauden yhteenveto mene liian negatiiviseksi, niin voidaan kuitenkin todeta, että vaikka joukkue oli sarjassaan toiseksi viimeinen, niin kauden aikana nähtiin muutamia iloisia yksilösuorituksia ja tasojen nostoja. Oli myös positiivista nähdä uusia naamoja nousevan rosteriin, ja silloin kun pelasimme omalla hyvällä tasollamme, niin jokainen joukkue olisi ollut voitettavissa. Harmi vain, ettei tuota ns. omaa tasoa päästy tällä kaudella kovinkaan monessa ottelussa näkemään. Lisäksi on hyvä todeta, että kauden päättyessä kesken 4 ottelua ennen virallista lopetusta, antaa se vähän vääristyneen kuvan Jokereiden asemasta sarjassa. Jokereilla olisi ollut vielä loppukaudella edessä ottelut sekä SCR (7.), että GrIFK (8.) vastaan, joista voitot ottamalla Jokerit olisi helposti voinut nousta sarjassa vielä seitsemänneksi. Tämän lisäksi olisi ollut vielä 2 ottelua keskisarjan joukkueita vastaan. Summa summarum. Kauden plussat ja miinukset on nyt koottu. Edessä vielä pelaajakohtainen arviointi. Leijonat ja lampaat... olkaatte hyvät: LeijonatJimi Juho (17+8 = 25) Jimi Hendrix rokkas kentällä viime vuoden tapaan. Jimi pelasi omalla hyvällä tasollaan ja teki pisteitä kiitettävän määrän. 25 pisteestä suurinosa tapahtui alkukaudesta kun rinnalla viiletti Miku. Kolmannes kuitekin kevään kahteen turnaukseen, joten lopputuloksena voidaan pitää että oli tällä kaudella joukkueen VMP. Jimin 17 maalia oikeuttivat lohkon maalipörssin neljänteen sijaan. Mikael Toivonen (7+6 = 13) uusi Miku tuli uutena pelaajana vahvistamaan Jokerien nelosjoukkuetta alkukauden ajaksi. Vakuuttavat 3p per peli tahdilla joukkueessa luutinut konkari teki sen, mitä häneltä odotettiin, eli tuli paikkaamaan Jessen jättämään maalintekoaukkoa joukkueeseen. Valitettavasti menettiin hänet kuitenkin jo kesken syyskauden edustusjoukkueen matkaan, jossa ilmeisesti hänen tiensä jatkuu myös ensi kaudella. Takaisin tottakai otetaan, jos on tulossa. Olli Elg (4+4 = 8) Hirvi on siellä missä tapahtuu. Alkukauden vähän tahmean menon jälkeen sai kuitenkin siinä määrin peli-ilosta kiinni, että pääsi kauden päättävässä arvostelussa leijonien puolelle. Kauden pisteistä suurin osa viimeisiin peleihin, ja toi johtajuutta hyökkäyspäähän. Viime kaudella rinnalla viilettänyt Henkka loukkaantui kesken syyskauden, joka näkyi myös Elgin pelissä pienenä notkahduksena Nico Linden (4+4 = 8) Pakkien pistepörssin kärki. Ei kai siihen voi muuta sanoa, kuin että leijonaa rintaan ja Karjalaa rinnan alle. Nico pelasi koko kauden omalla hyvällä tasollaan. Muutamat ärräpäät kesken pelin lentelivät vaihtoaitiossa, mutta oli kuitenkin heti seuraavassa vaihdossa valmis menemään kentälle ja korvaamaan edeltävän vaihdon kämmin. Toi johtajuutta pakistoon ja piti ääntä! Marko Ojajärvi (3+5 = 8) Ojis pelasi kauden omalla hyvällä tasollaan. Viime vuoden tapaan ei ole se kentän nopein ja notkein kaveri, mutta peliälyllä paikkaa pienet puutteet. Viime vuonna Pirren kanssa muodostettu tutkapari ei tälle kaudelle tuottanut hedelmää, ja muutama piste jäätiin jälkeen. Ojikselta kuitenkin hyvä kausi, vaikka kaverit laidalla vaihtuivatkin. Protip: Ojiksen ollessa kentällä ja hänen hakeutuessaan maalin taakse -> Ottakaa paikkanne B-pisteelle ja olkaa valmiina ampumaan. Pallo tulee lapaan sekunnin päästä. Ville Reponen (2+5 = 7) Ville. Viime kaudella 1+9, tällä kaudella kaveriksi toinen maali, mutta syöttöjä puolet vähemmän. Tämä annettakoon kuitenkin anteeksi, kun kausikin oli viime vuotta 4 peliä lyhyempi. Kevät on Villen aikaa, nyt kevätkausi jäi kuitenkin vajaaksi - millaisiin historiallisiin pistemääriin tämä pakki olisikaan kauden päätteeksi noussut?! Jussi Rantanen, MV Jussi pelasi kauden aikana 6 ottelua, joista mainittavin on 3-3 tasapeli sarjan voittanutta BK-Bärsiä vastaan. Viime vuonna samanlainen temppu tapahtui silloisen sarjan voittanutta Graniittia vastaan, joten Jussi on isojen pelien mies! Syyskaudella oli paljon poissa, jolloin Rolle nostettiin ykköskassariksi, mutta laittoi onnistuneesti kevään aikana taas hanttiin... Kuka aloittaakaan maalilla kauden 2020-2021? Roland Klementjev, MV, uusi Rolle pelasi ensimmäisellä kaudellaan isoimmat minuutit Jokerien maalilla. Monta tärkeää torjuntaa antoi Jokeri-jengille mahdollisuuden voittaa, mutta valitettavasti pisteet usein matkasi kuitenkin vastustajalle. Kauden maukkain voitto lienee, sittemmin protestin kautta tappioksi päättynyt, S.S.Strom II peli, jossa Rollella oli helmitaulumatematiikan mukaan kolminkertainen määrä torjuttavaa vastustajan maalivahtiin verrattuna. Osa torjunnoista tehtiin päällä, ja milloin milläkin ruumiinosalla, mutta niin vain sieltäkin voitto kairattiin. Vaikka tuo peli protestilla hävittiinkin, niin pelin lopputulos oli 8-5 voitto, ja sitä ei kukaan ota meiltä pois. Henri Hytönen (2+1 =3) Henkka pelasi alkukauden hyvällä tasollaan ja lainasi palloa kun sen aika oli. Pallo liikkui kentällä ja kuten usein tiedetään; pallo liikkuu nopeammin kuin mies, eli useimmissa tapauksissa myös pallokontrolli oli Henkan kentällä ollessa Jokerien hallussa. Valitettava loukkaantuminen kuitenkin pilasi suurimman osan kaudesta. Tästäkin huolimatta Henkan pisteet kuuteen peliin = 0.5p /peli oikeuttavat leijonaan. Lampaat
Joukkueemme kapteeni otti joukkueesta irti sen minkä tällä kaudella pystyi. Monet loukkaantumiset ja pelaajien poistumiset edustuksen matkaan eivät tehneet kaudesta helppoa. Kuitenkin jos peilataan Bedan peliesityksiä kentällä, niin ei voida puhua samasta kaverista kuin viime vuonna. Se, missä viime kaudella homma toimi kuin ajatus, niin tällä kaudella se oli ainoastaan sinnepäin. Beda tarvitsee pelimiehet ympärille ja tänä vuonna kun peli oli muutenkin joukkueelta sekavaa, ei Bedakaan saanut itsestään kaikkia irti. Marko Pennanen (3+1 = 4) Make. Marko toi johtajuutta pakistoon koko kauden ja muodosti hyvän pakkiparin Nicon kanssa. Piti kivasti ääntä kentällä ja auttoi joukkuetta. Kuitenkin kun tiedämme Maken tason, niin se jokin jäi uupumaan. Uutena tulokkaana Markon toiminta olisi jo vienyt hänet leijonien puolelle, mutta koska tiedämme mihin hän parhaimmillaan pystyy, niin myös Maken sijoittuminen on tällä kaudella lampaiden joukkoon. Bhääh... Teemu Lindgren (2+2 = 4) Teemu. Viime kauden pakiston johtava pelaaja, joka tälle kaudelle vaipui pieneen koomaan. Pääsi osallistumaan harjoituksiin vähän harvemmin, mutta silloin kuin oli kentällä, hän oli sama Teemu kuin viime vuonna. Tästä syystä ihmetystä herättääkin vain 4p kausi? Voiko tulokset pitää paikkaansa...? Näiden varjolla joka tapauksessa Temelle lammas. Juhikselle maali ja pari syöttöä. Muuten oli aika vaisu kausi myös häneltä. Muutamat työtehtävät ja kevään muutto rokottivat osallistumista jonkun verran, mutta pelatuista peleistä ottelukohtainen pistekeskiarvo 0.2 ei ole sitä mitä Juholta voisi odottaa. Nyt kun kausi on saatu pakettiin vähän arvioitua aiemmin, niin täysi keskittyminen tulevaan. Olisiko ensi kausi Juhon kausi? piste per peli tahdilla eteenpäin? Santeri Kortteisto (0+2 = 2) uusi Santeri teki kentällä mitä pystyi. Tälläkaudella se ei riittänyt. Tälle kaudelle toisesta Jokeri-joukkueesta siirtynyt pelaaja tuli haistelemaan millaista peliä nelosjengi pystyy pelaamaan, ja vähän valitettavastikin hän meni valitsemaan juuri tämän kauden. Mikään ei onnistunut ja Santunkin kausi oli loppuen lopuksi aika heikko. Maalittomana läpi vedetty kausi heittää Santerinkin lampaiden joukkoon. Pirren alkukausi oli vaikea. Tuntui ettei oikein mikään luonnistu, vaikka toisella laidalla viiletti viimekin kaudelta tuttu Ojis. Viime vuoden kaltainen maalitehtailu ei siis tällä kaudella toistunut, ja entisestään tilannetta synkensi syyskaudella tullut loukkaantuminen. Kausi oli siis sitä myöten paketissa. Vaikka loukkaantumiset on aina ikäviä tapauksia, niin alkukauden kiikarien johdosta Jannelle lammas. Älä kuitenkaan nyt mene sinne kebabbilaan, kesä silkkaa treeniä, että olet taas kunnossa syksyllä kun kausi starttaa! Tommilla oli vaikea kausi. Muutamat satunnaiset harjoitukset ja nolla sarjapeliä kertovat kaiken. Tämä oli Tommin välikausi, mutta ensi vuodesta on tulossa yhtä vahva kuin viime vuonna. Pystyykö Tommi haastamaan Rollen ja Jussin ykkösveskan asemasta? LisäksiErikoismaininta myös joukkueeseen keväällä liittyneille Waltteri Silvennoiselle, Henry Mertalle ja Iikka Pyökerille hyvistä otteistaan kentällä. Pelattuja pelejä kertyi heille kuitenkin niin vähän, etteivät he olleet varsinaisessa leijonat ja lampaat -arvioinnissa mukana. Samalla oven avauksella arvosteluja karkuun pääsi myös Tony Höglund, jota tarvittiin Puolustusvoimien palvelukseen enemmän kuin Jokerien kokoonpanoon tämän kauden ajan. Höge ollee kuitenkin mukana ensi kauden rosterissa taas normaalisti. |
