Pelikirja Avautuu -blogi

Urheiluhullu sählyjätkä haluaa lisää panoksia pääsarjoihin

Keskiviikko 15.1.2014 - Joni Toivola


Salibandyliigassa tavoittelee tällä kaudella himoittua kannua ja Suomen mestaruutta 14 joukkuetta. Naisten salibandyliigassa joukkueita on mukana 12. Miesten Divarissa paikkaa auringosta tavoittelee yhtä monta joukkuetta, kuin miesten liigassa. Aika ajoin pulpahtaa eri sivustoilla tai kommenttipalstoilla eri näkemyksiä joukkuemääristä pääsarjoissa. Viimeksi asian pöydälle nosti salibandyanalyytikko Jani Hakkarainen Pääkallo.fi -sivustolla. Kirjoituksessaan hän lähtisi supistamaan miesten liigaa 10-12 joukkueeseen. Arvostettu salibandyn jokapaikanhöylä ja tiedotusguru Mika Hilska kirjoittu Avokatsomo.com -sivustolle oman näkemyksensä aiheesta, joka on suuntaviivoiltaan samansuuntainen kuin tämä kirjoitus.

Kiistatta maamme johtavalla salibandysivustolla julkaistu Hakkaraisen bloggaus on monella tapaa kantaa ottava kirjoitus, mutta joku asia hiertää urheiluhullua sählyjätkää. On vaikea ymmärtää suppeakatseisuutta kiistattomasta faktasta, että tarvitsemme maantieteellistä levinneisyyttä kaikkiin pääsarjoihin ja lisää panoksia runkosarjan peleihin. Olisi surkuhupaisaa ajatella, että tulevaisuudessa joukkuemääriä tiputettaisiin pelillisen tason noston saavuttamiseksi tai liian kovien tasoerojen takia joukkueiden välillä.

Mielestäni olemme lähempänä sitä suuntaa, jossa pitäisi puhua salibandyliigan joukkuemäärän kasvattamisesta 16 joukkueeseen, kuin supistamisesta 12 tai jopa 10. Tämän hetken 14 joukkueen sarja toimii hyvin enkä lähtisi sitä heti tulevaksi kaudeksi muuttamaan.

Tarvitsemme ehdottomasti sarjataulukoiden ylä- ja alapäihin taistelua sarjasijoituksista, kovia playoffs-vääntöjä, viimeisien kierroksien suuren panoksen otteluita, missä ratkotaan pudotuspeleihin pääsijöitä tai suoria tippujia. Urheiluhullua sählyjätkää kiinnostaa aina ne ottelut, joissa on panosta ja tunnetta enemmän kuin tavallisissa runkosarjan matseissa - liigaa kasvattamalla panoksia tulisi ehdottomasti lisää.

Loviisan Tor tuomittiin Divariin jo juhannuksena - nämä arviot ovat vain lisänneet mielenkiintoa

Olisiko Rasmus Hornin kaltaisia tarinoita saatu koko salibandykansan tietoisuuteen, jos joukkuemäärät olisivat pienempiä kuin nyt? Useat salibandyn sisäpiirissä vaikuttavat laji-ihmiset tuomitsivat jo ennen kauden alkua Loviisan Tor:n tippumaan suoraan Divariin. Kuinka moni näistä tietäjistä on myöntänyt olleensa edes vähän väärässä tai ainakin antamaan tässä vaiheessa kautta Loviisan keltapaidoille pienen mahdollisuuden.

Varmasti maan parhaat fanit ovat luottaneet omiinsa ja kannustaneet lähes samalla sykkeellä kuin viime kaudella - vaarasta huolimatta. PSS:sta Loviisaan täksi kaudeksi siirtynyt Horn on ollut eittämättä joukkueensa tärkein lenkki tällä kaudella tai ainakin yksi tärkeimmistä. Mikäli joukkueita salibandyliigassa olisi 16 olisi useimmalla Hornin tyyppisellä nuorella talentilla mahdollisuus näyttää taitonsa ja kykynsä pelata maan parhaimpia pelureita vastaan? Muistakaa, että Tupla-pelaajia on myös sarjataulukon häntäpäässä.



Loviisan Tor:n Rasmus Horn on yksi liigan tämän kauden tähdistä. Kuva: Mikko Hyvärinen

Tarvitsemme lisää Indiansseja ja Wirmoja

Tällä kaudella Divari on ollut erittäin mielenkiintoinen sarja - mielestäni jopa ajoittain selkeästi mielenkiintoisempi kuin maan pääsarja. Divarissa kuhisee seuroja, jotka tekevät todella hyvää työtä, niin edustus- kuin junioritasoilla.

Uskon, että tällä kaudella Divarin kärjessä keikkuneet SB Vaasa ja SB Welhot ovat muutamassa kaudessa salibandyliigatason joukkueita. Kuka tietää kauanko SBS Wirmon huuma kestää ja nouseeko se lähitulevaisuudessa jopa liigakartalle saakka. Kiistattomasti tämän kauden nousijajoukkue Indians on osoittanut, että pitkäjänteisellä työllä ja ammattimaisesti johdetulla seuralla voi pärjätä liigassa jo heti ensimmäisellä kaudella - kuka uskoi Indiansin kamppailevan kotiedusta pudostuspeleihin tässä vaiheessa talvea?

Olisiko neljän joukkueen liiga maajoukkueen kannalta parempi?

Mikäli joukkueita lähdettäisiin karsimaan maajoukkuetoimintaa silmällä pitäen ja kovatasoisempien otteluiden toivossa, niin kuinka monta joukkuetta pääsarjasta tiputettaisiin. Jäisikö jäljelle isot ja suuret: SPV, Classic, Happee ja SSV vai mikä seura kelpuutettaisiin haastajaksi. Mikäli kansainväliset mitat täyttäviä otteluita lähtisi kotimaan sarjoista hakemaan, niin niitä saisi etsiä todella pitkään.

Uskon, että salibandyliigan kärkijoukkueet ovat tyytyväisiä tähän tilanteeseen - monikaan ei lähtisi karsimaan joukkuemäärää siinä toivossa, että taso kovenisi vaan sen takia, ettei heittopusseja syntyisi liigan tyvipäähän. Mielestäni tämän hetken Divari on jo itsessään niin kova koulu, että seurat ovat varmasti nousun varmistuttua melko valmiita liigaan. Uskon, että paria joukkuetta suuremmalla liigalla olisi moni nykyinen Divariseura kiinnostuneempi satsata sarjanousuun entistäkin voimakkaammin - ei olisi niin suurta pelkoa tippumisesta takaisin Divariin. Tämä mahdollisuuden näkeminen tehostaisi entisestään Divariseurojen toimintaa ja satsauksia.

Peräkkäiset maailmanmestaruudet voitettiin, kun joukkueita oli mukana 14 - nyt valitettavasti Ruotsi on paljon edellä Suomea, voisiko tähän olla ratkaisu liigan laajentamisesta, jolloin uusia ratkaisijoita olisi häntäpään joukkueissa lisää maajoukkueen käyttöön? Häntäpään joukkueiden talentit saisivat kovempia pelejä, pääsisivät nopeammin parrasvaloihin ja murtautuisivat nopeammin maajoukkuerinkiin. Kaikilla nuorilla tulevaisuuden tähdillä ei ole mahdollisuutta siirtyä liigaan, vaikka pelillisesti sinne pääsisivätkin. Monella pelaajalla on työt, opiskelut ja perhe niillä paikkakunnilla missä pelataan esimerkiksi Divaria, joten muutto liigapaikkakunnille on usein varsin vaikea sopeuttaa.

Pelit kehittävät ja ne sytyttävät aina

Olen täysin varma, että suurin osa nykyisistä liigapelaajista haluavat pelata ja elävät pelien tuomista fiiliksistä. Jos pelaaja ei syty otteluihin, kuinka se voisi syttyä harjoitteluun - onko tällainen pelaaja tarpeeksi motivoitunut liigapelaajaksi? Tämä arvioni poistaa sen seikan, jossa mietitään että syttyykö kärkijoukkueiden pelaajat liigaotteluihin, jossa vastassa on esimerkiksi sarjan jumbojengi. Olen varma, että pelaaminen kehittää ja jokainen itseään kunnioittava pelaaja syttyy jokaiseen otteluun ja juhlapäivään - vaikka sitten niitä heittopusseja vastaan. Kärkijoukkueiden juniorikaartin pelaajathan voisivat saada enemmän vastuuta ennalta heikompia joukkueita vastaan?

Olisko tässä tulevaisuuden sarjajärjestelmää liigasta kakkosdivariin?

Lopuksi ehdotelma tulevaisuuden sarjajärjestelmästä, missä panoksia ei säästeltäisi vaan pelattaisiin todellakin merkityksellisiä otteluita runkosarjoissa, pudotuspeleissä ja karsinnoissa. Kehittäisikö tämän suuntaiset visiot koko suomalaista salibandya ja veisikö liigan laajentaminen maajoukkuetta jälleen mestaruuksien tielle? Tulevissa miesten MM-kilpailuissa kyyti voi olla entistä kylmempää Suomen maajoukkueelle ja ei ole vaikea veikata satsaako Ruotsi kotikisoihinsa järkyttävän paljon.

Miesten Salibandyliiga
1
2
3
4
5
6
---
7
8
9
10
---
11
12
13
---
14
15
---
16
Joukkueita sarjassa: 16
Otteluita runkosarjassa: 30 / joukkue
Pudostuspelit: Sijoilla 1.-6. suoraan pudostuspeleihin, sijat 7.-10 ns. säälipleijarit. Pudotuspelit pelataan paras viidestä periaatteella, ns. säälipleijarit paras kolmesta periaatteella. Suomen mestaruus ratkaistaan yhdessä finaaliottelussa.
Liigakarsinnat: Sarjan 14.-15.sijoittuneet joukkueet karsivat sarjapaikastaan Divarin hopea- ja pronssijoukkueiden kanssa paras viidestä periaatteella . Sarjan 16. tippuu suoraan Divariin.

Divari
1
2
3
4
5
6
7
8
---
9
10
---
11
12
---
13
14
Joukkueita sarjassa: 14

Otteluita runkosarjassa: 26 / joukkue
Pudostuspelit: Sijoilla 1.-8. sijoittuneet joukkueet pelaavat Divarin mestaruudesta ja suorasta noususta liigaan. Pudotuspelit ja finaalisarja pelataan paras kolmesta periaatteella. Pronssiottelu pelataan yhtenä otteluna.
Liigakarsinnat: Divarin hopealle ja pronssille sijoittuneet joukkueet karsivat noususta liigan 14. ja 15. sijoittuneiden joukkueiden kanssa paras kolmesta periatteella.
Divarikarsinnat: Sarjan 11.-12.sijoittuneet joukkueet karsivat sarjapaikastaan II-divisioonan jatkosarjan 2. sijoittuneiden joukkueiden kanssa. Divarin 13. ja 14. tippuvat suoraan II-divisioonaan.

Miehet II-divisioona
1
2
---
3
4

5
6
7
8
9
---
10
11
---
12
Lohkojen määrä: 6
Joukkueita lohkossa: 12
Divarikarsinnat:
Lohkojen 1.-2. sijoittuneet joukkueet pelaavat II-divisioonan jatkosarjassa.
II-divisioonan jatkosarja: pelataan kahdessa lohkossa yksinkertaisena sarjana, joissa 6 joukkuetta lohkossa. Jatkosarjan voittajat nousevat suoraan Divariin. Jatkosarjan toiseksi sijoittuneet joukkueet karsivat Divarin 11. ja 12. sijoittuneiden joukkueiden kanssa paras kolmesta periaatteella.
Karsinnat alasapäin:
Lohkojen 10.-11.sijoittuneet joukkueet karsivat sarjapaikastaan. Lohkon 12. tippuu III-divisioonaan.

Haluatko mukaan Pelikirja Avautuu -blogin kirjoittajaksi? Jos olet valmis pistämään itsesi likoon kirjoittajana ja antamaan oman panoksesi blogille ole yhteydessä toimitukseen sähköpostilla: info@jokeritsalibandy.fi.

Avainsanat: Salibandyliiga, Maajoukkue, Yleistä


Kommentit

15.1.2014 14.37  Liiga marsu

Asiaa Toivola.Varsin hyvä kirjoitus ja paljon herättää ajatuksia. Yksi finaali liigaan!

15.1.2014 18.11  Kari Jinnunen

Kuudentoista joukkueen liiga on mielenkiintoinen näkemys. Horn on ollut vakuuttava! Pelaa muuten Pss:n ASM rinnakkaissopparilla.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini